Stephen King: Uinu, uinu, lemmikini

Uinu, uinu, lemmikini (Pet Sematary) on Stephen Kingin kauhuromaani vuodelta 1983. Siitä on olemassa myös elokuva vuodelta 1989, johon King teki itse käsikirjoituksen.

Kirja kertoo Louis Creed-nimisen lääkärin perheestä, joka muuttaa Chicagosta pienen Ludlowin kaupugin viereen työpaikan perässä. Perheen talon vieressä on lemmikkieläinten hautausmaa, jonka ympärille kirjan tapahtumat nivoutuvat.

Tehtävä 1: Arvostelu (sisältää juonipaljastuksia)

Kirja on jaettu kolmeen osaan, ja ensimmäisen osan aikana kirjan juoni liikkui eteenpäin paljon hitaammin kuin viimeisen noin kahdensadan sivun aikana. Alussa esitellään Creedien uusi naapuri, vanha mies nimeltä Jud Crandall, ja hänestä ja Louisista tulee hyviä ystäviä.

Kun Lousin tyttären Ellien rakas Church-kissa kuolee, Jud kertoo lemmikien hautausmaan takana sijaitsevasta micmac-intiaanien hautausmaasta. Tällä hautausmaalla on mystisiä voimia, joka vetää Judia takaisin sen pariin, vaikka tietää sen pahasta vaikutuksesta. Jud ja Louis käyvät hautaamassa Churchin hautausmaalle, josta se herää eloon. Louis tulee myöhemmin katumaan tekoaan, sillä kissa ei ole entisensä, vaikka muut perheenjäsenet sitä eivät huomaa. Louis näkee painajaisia Churchista, sekä oppilaasta nimeltä Victor Pascow, joka kuoli hänen vastaanotolleen yliopistolla.

Kirjaa pyörii näiden tapahtumien ympärillä ensimmäisen osan aikana, ja King käyttää paljon aikaa Creedien perhe-elämän kuvailemiseen. Olin jo miltei luovuttanut kirjan suhteen, joka tuntui tässä vaiheessa vain halvalta kauhukirjalta. Mutta sitten toisen osan alussa alkaa tapahtua. Lousin poika Gage jää rekan alle, ja Louis sekä hänen vaimo Rachel jäävät toivottamaan tilaan. Louisin tila alkaa muistuttaa jo hulluutta, ja hän alkaakin mielessään suunnittelemaan Gagen henkiin herättämistä micmacien hautausmaalla.

Tästä kirja muuttuu yhä vain synkemmäksi ja lohduttomaksi. Gagen noustessa kuolleistä hän muuttuu murhanhimoiseksi hirviöksi, joka tappaa Judin ja Rachelin. Louisin tapettua Gagen hän polttaa Judin talon, jossa kaikki tapahtui, ja vielä kerran menee hautausmaalle Rachelin ruumis mukanaan.

Uinu, uinu, lemmikini ei varmasti ole Stephen Kingin parhaita kirjoja, sillä sen verran siitä puuttui jotain, joka nostaisi sen parhaitten joukkoon. Kuitenkin sitä oli viihdyttävä lukea ja se pitää lukijan mukanaan loppuun asti. Sen synkkä kliimaksi lopussa antaa paljon arvoa kirjalle, joka muuten saattoi tuntua hieman ponnettomalta. Jostain syystä on nautinnollista lukea kirjaa, jossa päähahmolla kaikki toivo loppuu, järjen lisäksi.

Raymond Chandler: Näkemiin, kaunokaiseni

Näkemiin, kaunokaiseni on vuonna 1940 julkaistu dekkari. Kirja on Raymond Chandlerin toinen romaani Syvän unen (1939) jälkeen, ja sen pääosassa on etsivä nimeltä Philip Marlowe, joka löytyy jokaisesta Chandlerin romaanista.

Olin nähnyt elokuvaversion kirjasta pari vuotta ennen kuin luin sen, en tosin saanut yhteyksiä juonesta kirjan ja elokuvan välille paria avainhahmoa lukuunottamatta. Elokuvakin on kyllä päässyt jo aika hyvin unohtumaan..

Tehtävä 8: Pelisuunitelma

Kirja sijoittuu 1940-luvun alun Los Angelesin hämyiseen alamailmaan, ja minusta silloin paras rakenne pelille olisi GTA-tyylinen hiekkalaatikkomaailma. Oikeastaan ideani on jo toteutettu, mutta miksei toimivaa ideaa voisi käyttää uudestaan?

Pelin maailma olisi siis hyvin avoin; Los Angelesin seutua voi vapaasti kulkea ja eri paikoissa, kuten baareissa, ravintoloissa, omassa asunnossa ja muualla saa käydä vapaasti. Liikkua voi jalan, sekä autolla ja muilla ajoneuvoilla. Pelistä löytyisi paljon yksityiskohtia, omassa asunnossa voit lukea sanomalehtiä tai kuunnella radiota, voit käydä ostamassa uusia vaateita tai jutella ihmisille kadulla yms. Myös eri päivän- ja vuodenajat sekä säätilat löytyvät.

Pelin pääpaino on kuitenkin juonella, joka tekee pelistä valitettavasti melko lineaarisen. Siksi se voisi olla toimivampi, jos se sisältäisi monta tarinaa perustuen Chandlerin dekkareihin, joita voi sitten käydä läpi haluamassaan järjestyksessä. Pelin miljöö olisi myös silloin siltä ajalta, johon kyseinen tarina sijoittuu.

Peli siis alkaa siitä mistä kirjakin: Marlowe törmää Moose Malloyhin, joka alkaa ammuskelemaan mustaihoisten baarissa tappaen baarinpitäjän. Moose etsii Velmaa, hänen entistä naisystävää, josta on ollut erillään vuosia. Poliisi tulee mukaan juttuun, ja Marlowe joutuu tekemään yhteistyötä heidän kanssaan. Myöhemmin Marlowe sotkeutuu erääseen ryöstöön liittyvää murhaan, ja loppua kohden selviää, miten kaikki tapahtumat kietoutuvat yhteen.

Peliä edetään etsimällä johtolankoja ja kuulustelemalla eri ihmisiä. Keskustelessa muiden hahmojen kanssa saa valita, mitä aina kysyy tai vastaa. Silloin juoni voi edetä eri suuntiin, tuoden sattumanvaraisuutta peliin. Tässä kohtaa voi joutua ottamaan pieniä vapauksia juonen suhteen, että peli ei kulkisi vain suoraa viivaa. Pelin aikana voi myös ottaa pienempiä etsivänhommia vastaan, jotta saa rahaa ja jottei juutu yhteen tehtävään.

Pelissä joutuu myös erilaisiin tappeluihin ja ammuskeluihin. Marlowelta ei löytyisi mitään valtavaa arsenaalia aseita, luultavasti vain omat nyrkit ja pistooli. Pelissä on myös tärkeää ajoitus ja tarkkuus, kun joutuu hiiviskelemään tai käyttämään asetta. Pelissä voi joutua myös sekavaan humalatilaan, joko Marlowen juomisen kautta tai jonkun muun huumaamana, jolloin hahmon ohjaaminen on vaikeampaa.

Moi, ja tervetuloa minun kirjablogiini! Tulen lukemaan tämän syksyn ja kevään aikana 20 kirjaa, joista teen sitten kirjoituksia tänne blogiin. 

Tähän vielä lisäksi ensimmäiset 10 kirjaa: 

Ulkomainen nykyproosa:
Nick Hornby: Uskollinen äänentoisto
John Le Carre: Tulenarka totuus
Cormac McCarthy: Tie

Klassikot:
Jack Kerouac: Matkalla
Stephen King: Uinu, uinu, lemmikini
Raymond Chandler: Näkemiin, kaunokaiseni
Ray Bradbury: Fahrenheit 451
Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille

Tietokirjat:
Pete Townshend: Kuka olen
Jonathan Wilson: Pelien peli