keskiviikko 30. syyskuuta 2015

John le Carré: Tulenarka totuus

John le Carré on arvostettu englantilainen jännityskirjailija, joka itselleni tuli tutuksi Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja-elokuvan myötä, mikä on ehdottamasti parhaita jännäreitä joita olen koskaan nähnyt. Tulenarka totuus on John le Carrén viimeisin kirja vuodelta 2013. Kirja kertoo Gibraltarilla tapahtuvasta sotilasoperaatiosta ja sen jälkiseurauksista kahden brittivirkamiehen näkökulmista.

Tehtävä 1: Arvostelu

Tulenaran totuuden kaksi päähenkilöä ovat brittivirkamiehet Kit Probyn ja Toby Bell. Kit on kokenut tiedustelupalvelun virkamies, jonka ulkoministeri Fergus Quinn lähettää Gibraltarille toimimaan Quinnin tarkkailijana terrorisminvastaisessa operaatiossa. Quinn on järjestänyt operaation yhdessä yksityisen amerikkalaisen aseyhtiön kanssa. Asia on niin salattu, että ulkoministerin yksityissihteeri Toby Bell pidetään pimennossa siitä. Operaatio epäonnistuu pahasti, ja sivullisia kuolee.

Kolme vuotta myöhemmin operaatio tulee takaisin vainoamaan jo eläköitynyttä Kitiä, kun operaatiossa mukana ollut Jeb tapaa hänet ja kertoo operaation seurauksista. Jeb on traumatisoitunut ja häpeissään tapahtumista, jotka pyyhittiin maton alle. Kit ottaa yhteyttä Tobyyn ja he yrittävät saada järkeä koko sotkuun. Toby ja Kit miettivät, että paljastavatko he koko operaation, jolloin he vaarantaisivat samalla uransa ja henkensä.

Kirja piti sisällään viihdyttävää ja sujuvaa kerrontaa, mutta se ei myöskään sortunut oikopolkuihin. Kahden päähenkilön ja samalla ajankohdan välillä vaihtelu piti minut aika hämillään kirjan puoliväliin asti. Tajusin vasta loppua kohden, että alussa kerrottiin Kitin näkökulmasta, kun hän toimi vielä Paul Anderson-aliaksen takana. Mielestäni on hyvä, ettei le Carré vähättele lukijaa päästämällä häntä helpolla, ja tämä jonkinasteinen sokkeloisuus tekee lukemisesta palkitsevampaa. Kirjan kieli on myös näppärää ja hahmojen väliset dialogit ovat nautittavaa lukemista.

Kirjan juoni on mahtava, ja aiheeltaan nykyaikainen. Tiedän, että le Carré tunnettaan parhaiten kylmän sodan aikaisista vakoiluromaaneistaan, jolloin hän ammensi sen ajan poliitisesta tilanteesta, mutta vielä kahdeksankymppisenä hän on onnistunut tekemään nykyhetkeen sopivan, viiltävän romaanin. Odotan innolla, että pääsen lukemaan hänen klassisempaa materiaalia, joka on varmasti vielä tasokkaampaa.

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Jack Kerouac: Matkalla

Matkalla on yhdysvaltalaisen kirjailijan Jack Kerouacin omaelämäkerrallinen romaani vuodelta 1957, joka perustuu Kerouacin ja hänen ystäviensä tekemiin matkoihin ympäri Amerikkaa. Kirjaa pidetään sodanjälkeisen beat-kulttuurin keskeisenä teoksena. Kirjan hahmot perustuvat oikeisiin henkilöihin, joista löytyy beat-sukupolven tärkeimpiä tekijöitä, kuten Allen Ginsberg (Carlo Marx) ja William S. Burroughs (Old Bull Lee) sekä Kerouac itse Sal Paradisen muodossa. Dean Moriarty, joka perustuu Neal Cassadyyn, on kirjan tärkein hahmo. Deanin tyrehtymätön elämänjano ja mielijohteinen hulluus toimii hänen ystäviensä elämänlankana. Dean on Salille ja Carlo Marxille miltei pyhä, tosin Deanilla on myös huonot puolensa, joka näkyy hänen vaihtelevissa naissuhteissa.


Tehtävä 3: Elokuvaversion ja kirjan vertaaminen

On the Roadin ilmestymisestä lähtien siitä on ollut tekeillä elokuva, mutta erinäisistä syistä johtuen elokuva-adaptaatio sai päivänvalon vasta vuonna 2012. Francis Ford Coppola, joka omisti vuodesta 1979 lähtien kirjan filmatisointioikeudet, antoi ohjaajan vastuun brazilialaiselle Walter Sallesille. Päärooleissa nähdään Sam Riley Salina, Garrett Hedlund Deanina ja Kristen Stewart Marylouna. Muissa rooleissa mm. nähdään Kirsten Dunst, Viggo Mortensen, Amy Adams, ja Steve Buscemi.

Elokuvan lähtee liikkeelle vauhdikkaasti New Yorkista vuonna 1947. Sal Paradisen ystävä Chad tutustuttaa hänet Dean Moriartyyn ja hänen tyttöystäväänsä, 16-vuotiaaseen Marylouhun. Salista ja Deanista tulee heti läheiset ystävät. Pian Dean lähtee Denveriin Carlo Marxin kanssa. Kun Salin kirjoittamisesta ja elämästä New Yorkissa ylipäätään ei tule mitään, hän lähtee myös tien päälle. Denverissä Dean on eroammassa Marylousta Camillen (Kirsten Dunst) takia.

Salin matka kulkee Denveristä Kaliforniaan, jossa hänellä on lyhyt suhde meksikolaisen Terryn kanssa. Vuonna 1948 Sal, Dean ja Marylou kulkevat New Orleansin kautta San Fransiscoon, jossa Dean lähtee Camillen luo, jonka kanssa hänellä on kaksi lasta, ja jättää Maryloun ja Salin oman onnensa nojaan. He viettävät yön yhdessä Maryloun asunnossa, mutta aamulla Marylou lähtee merimiespoikaystävänsä luo. Sal menee tapaamaan Deania, jonka kanssa he menevät yöklubille, jättäen Camillen yksin lasten kanssa. Tästä katkerana Camille heittää Deanin ulos kodistaan.

Dean ja Sal yrittävät löytää hänen kadonnutta isäänsä Denveristä, mutta turhaan. He palaavat New Yorkiin laihan kaupustelijan (Steve Buscemi) kanssa. Dean saa häneltä rahaa seksiä vastaan, ja he pääsevät New Yorkiin. Kahdeksan kuukautta myöhemmin Sal ja Dean matkaavat autolla Meksikoon, jossa he juhlivat rajusti bordellissa viinan ja pilven kera. Sal kuitenkin tulee sairaaksi, ja Dean jättää Salin Meksikoon kun hänen täytyy palata selvittämään ongelmiaan Camillen kanssa.

Paljon myöhemmin Sal ja Dean tapaavat New Yorkissa, jonne Dean matkasi junalla mantereen halki kertoakseen, että hän on saamassa lapsen Camillen kanssa. Sal ja Dean hyvästelevät kadulla haikeissa tunnelmissa. Sal alkaa kirjoittamaan kirjaansa, ja tähän elokuva päättyy.

Heti aluksi täytyy sanoa, että elokuva ei pääse lähellekkään kirjan tasoa. Se on pohjimmiltaan hyvin tavanomainen draama. Matkalla on todella uniikki romaani, joten sen elokuvaversioon olisi toivonut enemmän alkuperäisyyttä. Se nojaa liikaa kirjan juoneen, sen sijaan että painottaisi Kerouacin rönsyileviä kuvauksia jazz-klubeista ja muista hulluista kokemuksista, joita kirja on pullollaan.

Elokuvassa olisi voinut sisältyä enemmän Salia näyttelevän Sam Rileyn kertojaäänenä toimivia monologeja, joita kuullaan vain vähän elokuvan alussa ja lopussa. Se olisi sopinut täydellisesti esim. kohtauksiin Meksikossa tai jazzklubeissa, joihin Kerouacin villi proosa olisi tuonut rutkasti elämää. Terry Gilliamin elokuvaversionti Hunter S. Thompsonin kirjasta Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa, joka sai vaikutteita Matkalla-kirjasta ja kuvaa pitkälti samanlaista elämää, toimii hyvänä esimerkkinä kertojaäänen toimimisesta. Elokuvaan ei tosin jää paljon tilaa kertojalle, kun paljon sen yli kaksituntisesta kestosta kuluu tarinan kertomiseen.

Ja tämä on elokuvan ongelma. Kirjan tärkeimmät hetket ovat kuitenkin Kerouacin transsinomaiset kuvaukset juhlimisesta, tiestä ja kaikesta muusta. Tarina on vain lisänä. Eikä elokuvaan edes mahtunutkaan kaikkia kirjan tapahtumia, kuten Salin käynti Remi Boncoeurin San Fransiscossa ennen lähtöään Kaliforniaan.

Matkalla - On the Road ei ole kuitenkaan katselemiskelvoton, pitkälti hienon kuvauksen ja hyvien näyttelijäsuoritusten ansiosta. Garrett Hedlundin suoritus Dean Moriartyna on mainio, ja hän saa ehdottomasti eniten irti hahmostaan. Myös Viggo Morttensenin sivurooli hieman kajahtaneena Old Bull Leenä tuo eloa elokuvaan. Sam Riley Salina jättää vähän kylmäksi, vaikka hänen rooli onkin taka-alalla. Kristen Stewartin roolisuoritus Marylouna on myös melko mitäänsanomaton, ja vähän välinpitämättömän tuntuinen.

Elokuva kuvaa kauniisti amerikkalaista maantietä ja sen maisemia, mutta kuvaus voisi olla myös rohkeampaa ja omaperäisempää. Kirjan lukeminen on ehdottomasti parempi kokemus. Matkalla - On the Road ei koskaan saa kunnollista otetta lähdemateriaalistaan, vaan se jää lopulta vain ulkokuoreltaan komeaksi mutta sisällöllisesti ontoksi teokseksi.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Ray Bradbury: Fahrenheit 451

Fahrenheit 451 on Ray Bradburyn tieteisromaani vuodelta 1953. Se kertoo dystopiasta, jossa kirjat ja kaikki muu vapaa ajattelu on lailla kielletty.

Kirjan päähenkilö Guy Montag polttaa kirjoja työkseen, kunnes eräänä päivänä naapurin tyttö, joka ei ole kuin muut, saa Montagin kyseenalaistamaan koko elämäänsä. Guy huomaa, ettei ole onnellinen. Kaikki muut saavat onnensa jättimäisten tv-ruutujensa sekä "näkinkenkäradioidensa" turruttavasta kertakäyttöviihteestä, mutta Guy haluaa jotain muuta.

Näin hän lähtee selvittämään, mikä johti maailman nykyisen tilaan ja selviää, että valtio haluaa jokaiselle samat ajatukset ja mielipiteet, jolloin koituu vähemmän ongelmia, kun kaikki pysyvät onnellisina. Tämän toteutumiseksi kirjat kiellettiin muiden taidemuotojen ohella. Guy haluaa kuitenkin tutkia kirjoja, ja joutuu lainsuojattomaksi.

Tehtävä 2: Prologi

Se tunne oli sanoinkuvaamaton. Kun hän ensimmäisen kerran napsautti sytytintään, joka päästi liekit valloilleen, vapaaksi riehumaan ja tuhoamaan kaiken mikä sattui sen eteen, hän oli koskematon. Hän hallitsi tätä. Montag tunsi olevansa maailman huipulla, ja kukaan ei voinut työntää häntä alas, koska hänellä oli se. Se oli voimaa, joka pystyi hukuttamaan kylmän ja tunteettoman maailman kauniin ja lämpimän liekkipeitteensä alle, se oli voimaa joka piti hellästi sylissään ja lohdutti kerosiinin katkuisilla liekehtivillä käsivarsillaan.

Montag riisui kypäränsä ja otti keuhkoihinsa happea. Hän oli kiihtynyt. Beatty tuli Montagin luokse. "Aikamoinen tunne, eikö Montag?" Kapteeni Beatty oli Montagin uusi pomo, arvostettu mies palomiesten karskissa joukossa. "Joo", Guy vastasi hämillään, hikipisarat tiputellen otsastaan. "Lounastauon aika", Beatty sanoi.

Miehet palasivat asemalle, heittivät mustakuoriaisen väriset kypäränsä sekä tulenkestävät takkinsa naulaan ja tarttumalla kultaiseen tankoon hyppäsivät yläkertaan. "Pelaatko korttia, Montag?" yksi miehistä kysyi. Guy istuutui muiden seuraan korttipöytään. Beatty poltti paksua sikaria, josta hän tuprutteli säännöllisin väliajoin paksua savua. Montagin katse jäi lukittuneeksi kapteenin savupilveen. "Montag, sinun vuorosi. Montag!" Guy säpsähti. Hän oli edelleen hämillään. "Onko kaikki kunnossa, Montag? Olet ollut koko päivän jossain muualla", Beatty sanoi. "Ei, kaikki on ok, ensimmäinen päivä varmaan vaan aiheuttaa vatsanpuruja."

"Tiedäthän, Montag, että meillä ei sallita oman tien kulkijoita? Tässä työssä ei ole vaara lähteä sooloilemaan, tai ennen pitkää löydät itsesi sellistä. Ymmäräthän mitä tarkoitan?" Beatty katsoi Montagin lasittuneisiin silmiin. "Meillä on onnellinen ja turvallinen yhteisö täällä, ja palomiehet ovat sen yhteisön selkäranka. Ilman meitä koko yhteisö olisi tuhoon tuomittu. Helppohan minun on itse palomiehenä näin sanoa, mutta se on vain tosiasia. Ja tosiasiat on ne asiat jonka takia teemme mitä teemme. Emme voi vain antaa tiedemiesten ja kirjailijoiden tulla ja sekoittaa ihmisten mieliä teorioillaan ja kirjoillaan. Mitä apua siitä on? Se aiheuttaa vain turhia kysymyksiä ja onnettomuutta. Ethän sinä haluaisi sitä? Guy?.."

Mutta Montag oli jo muualla, hän oli tulenlieskojen keskellä, ja hän oli puhdas, ja viaton. Ja tuli oli täydellistä.