Kirja kertoo Louis Creed-nimisen lääkärin perheestä, joka muuttaa Chicagosta pienen Ludlowin kaupugin viereen työpaikan perässä. Perheen talon vieressä on lemmikkieläinten hautausmaa, jonka ympärille kirjan tapahtumat nivoutuvat.
Tehtävä 1: Arvostelu (sisältää juonipaljastuksia)
Kirja on jaettu kolmeen osaan, ja ensimmäisen osan aikana kirjan juoni liikkui eteenpäin paljon hitaammin kuin viimeisen noin kahdensadan sivun aikana. Alussa esitellään Creedien uusi naapuri, vanha mies nimeltä Jud Crandall, ja hänestä ja Louisista tulee hyviä ystäviä.
Kun Lousin tyttären Ellien rakas Church-kissa kuolee, Jud kertoo lemmikien hautausmaan takana sijaitsevasta micmac-intiaanien hautausmaasta. Tällä hautausmaalla on mystisiä voimia, joka vetää Judia takaisin sen pariin, vaikka tietää sen pahasta vaikutuksesta. Jud ja Louis käyvät hautaamassa Churchin hautausmaalle, josta se herää eloon. Louis tulee myöhemmin katumaan tekoaan, sillä kissa ei ole entisensä, vaikka muut perheenjäsenet sitä eivät huomaa. Louis näkee painajaisia Churchista, sekä oppilaasta nimeltä Victor Pascow, joka kuoli hänen vastaanotolleen yliopistolla.
Kirjaa pyörii näiden tapahtumien ympärillä ensimmäisen osan aikana, ja King käyttää paljon aikaa Creedien perhe-elämän kuvailemiseen. Olin jo miltei luovuttanut kirjan suhteen, joka tuntui tässä vaiheessa vain halvalta kauhukirjalta. Mutta sitten toisen osan alussa alkaa tapahtua. Lousin poika Gage jää rekan alle, ja Louis sekä hänen vaimo Rachel jäävät toivottamaan tilaan. Louisin tila alkaa muistuttaa jo hulluutta, ja hän alkaakin mielessään suunnittelemaan Gagen henkiin herättämistä micmacien hautausmaalla.
Tästä kirja muuttuu yhä vain synkemmäksi ja lohduttomaksi. Gagen noustessa kuolleistä hän muuttuu murhanhimoiseksi hirviöksi, joka tappaa Judin ja Rachelin. Louisin tapettua Gagen hän polttaa Judin talon, jossa kaikki tapahtui, ja vielä kerran menee hautausmaalle Rachelin ruumis mukanaan.
Uinu, uinu, lemmikini ei varmasti ole Stephen Kingin parhaita kirjoja, sillä sen verran siitä puuttui jotain, joka nostaisi sen parhaitten joukkoon. Kuitenkin sitä oli viihdyttävä lukea ja se pitää lukijan mukanaan loppuun asti. Sen synkkä kliimaksi lopussa antaa paljon arvoa kirjalle, joka muuten saattoi tuntua hieman ponnettomalta. Jostain syystä on nautinnollista lukea kirjaa, jossa päähahmolla kaikki toivo loppuu, järjen lisäksi.
Hyvä arvostelu - hienoa! Pidän erityisesti viimeisestä virkkeestäsi. Se perustelee hyvin, miksi pidit kirjan lopusta. Älä suotta pelkää juonipaljastuksia, kun teet kirjakritiikkejä. Ne kuuluvat asiaan. Juuri yksityiskohdilla kannattaa perustella, mikä kirjassa on hyvää ja mikä ei. Hyvää työtä!
VastaaPoista