John le Carré: Tulenarka totuus

John le Carré on arvostettu englantilainen jännityskirjailija, joka itselleni tuli tutuksi Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja-elokuvan myötä, mikä on ehdottamasti parhaita jännäreitä joita olen koskaan nähnyt. Tulenarka totuus on John le Carrén viimeisin kirja vuodelta 2013. Kirja kertoo Gibraltarilla tapahtuvasta sotilasoperaatiosta ja sen jälkiseurauksista kahden brittivirkamiehen näkökulmista.

Tehtävä 1: Arvostelu

Tulenaran totuuden kaksi päähenkilöä ovat brittivirkamiehet Kit Probyn ja Toby Bell. Kit on kokenut tiedustelupalvelun virkamies, jonka ulkoministeri Fergus Quinn lähettää Gibraltarille toimimaan Quinnin tarkkailijana terrorisminvastaisessa operaatiossa. Quinn on järjestänyt operaation yhdessä yksityisen amerikkalaisen aseyhtiön kanssa. Asia on niin salattu, että ulkoministerin yksityissihteeri Toby Bell pidetään pimennossa siitä. Operaatio epäonnistuu pahasti, ja sivullisia kuolee.

Kolme vuotta myöhemmin operaatio tulee takaisin vainoamaan jo eläköitynyttä Kitiä, kun operaatiossa mukana ollut Jeb tapaa hänet ja kertoo operaation seurauksista. Jeb on traumatisoitunut ja häpeissään tapahtumista, jotka pyyhittiin maton alle. Kit ottaa yhteyttä Tobyyn ja he yrittävät saada järkeä koko sotkuun. Toby ja Kit miettivät, että paljastavatko he koko operaation, jolloin he vaarantaisivat samalla uransa ja henkensä.

Kirja piti sisällään viihdyttävää ja sujuvaa kerrontaa, mutta se ei myöskään sortunut oikopolkuihin. Kahden päähenkilön ja samalla ajankohdan välillä vaihtelu piti minut aika hämillään kirjan puoliväliin asti. Tajusin vasta loppua kohden, että alussa kerrottiin Kitin näkökulmasta, kun hän toimi vielä Paul Anderson-aliaksen takana. Mielestäni on hyvä, ettei le Carré vähättele lukijaa päästämällä häntä helpolla, ja tämä jonkinasteinen sokkeloisuus tekee lukemisesta palkitsevampaa. Kirjan kieli on myös näppärää ja hahmojen väliset dialogit ovat nautittavaa lukemista.

Kirjan juoni on mahtava, ja aiheeltaan nykyaikainen. Tiedän, että le Carré tunnettaan parhaiten kylmän sodan aikaisista vakoiluromaaneistaan, jolloin hän ammensi sen ajan poliitisesta tilanteesta, mutta vielä kahdeksankymppisenä hän on onnistunut tekemään nykyhetkeen sopivan, viiltävän romaanin. Odotan innolla, että pääsen lukemaan hänen klassisempaa materiaalia, joka on varmasti vielä tasokkaampaa.